"Sillä maailma ei ole harhakuva siinä mielessä, että vapautuneen ihmisen (dzivanmukta) silmin ei olisi mitään nähtävää kuin jäljetön tyhjyys. Hän näkee saman maailman jonka me näemme; mutta hän ei arvoita, mittaa, jaa sitä samoin kuin me. Hän ei näe sitä todellisesti tai konkreettisesti erillisiin asioihin ja tapahtumiin jakautuneena. Hän tajuaa, että ihon voi aivan yhtä hyvin katsoa liittävän meidät ympäristöömme kuin erottavan meidät siitä. Hän tajuaa lisäksi, että ihon voi käsittää yhdistäväksi vain, jos on ensin käsittänyt sen erottavaksi tai päinvastoin."

-- Alan W. Watts: Zen (1957)

"Aivan niin. Mutta nyt kun olemme selviytyneet tästä aiheesta, meidän pitäisi palauttaa mieleemme, mistä oikein poikkesimme tähän suuntaan, niin että voimme taas jatkaa sinne minne olemme menossa."

-- Platon: Valtio

"Velvollisuudet, hierarkiat, isännät, palvelijat, säännöt ja pelit valaisivat myöhemmin oivallisesti hänen ideoitaan, mutta koulupoikana hän oli brittiläisen imperiumin asettamien vaatimusten edessä vielä pikemminkin ymmällään ja taitamaton kuin kapinoiva."

-- Hodges, Andrew: Turing (1997)

"Mutta niin sietämätöntä kuin on jo se, että nämä filosofit sotkeutuvat julkisiin toimiin kuin aasit harpunsoittoon, niin vielä vähemmän he kelpaavat jokapäiväisen elämän askareisiin ja velvoituksiin. Kutsu viisas pitoihin: joko hän istuu mykkänä ja happamana tai häiritsee koko seuruetta hankalilla kysymyksillään; pyydä hänet tanssiin: hän vastaa pyyntöösi kamelin-harppauksilla; vie hänet julkiseen teatterinäytäntöön: jo hänen ilmeensä lamauttaa yhteisen ilon ja jopa kunnianarvoisa Cato, joka ei koskaan luopunut totisesta ilmeestään, nousee tuossa tuokiossa paikaltaan. Hänen ilmestyessään mihin tahansa iloisesti rupattelevaan seuraan tuntuu kuin satujen susihukka olisi astunut sisään. Olipa kysymyksessä ostoksen suorittaminen, sopimuksen solmiminen tai mikä tahansa muu tärkeä ja välttämätön toimi jokapäiväisen elämän kulussa, tuntuu kuin olisi tekemisissä puupökkelön eikä ihmisen kanssa."

-- Rotterdamilainen, Erasmus: Tyhmyyden ylistys (1509)

"Ihmiset ovat syvästi sidoksissa filosofisiin, ts. kieliopillisiin sekaannuksiin. Heidän vapauttamisensa niistä edellyttää heidän irroittamistaan niistä suunnattoman moninaisista yhteyksistä, joihin he ovat vangittuja. Heidän kielensä on niin sanoaksemme ryhmiteltävä uudelleen. Tämä kieli on kuitenkin syntynyt sellaiseksi siksi, että ihmisellä on ollut -- ja on edelleen -- taipumus ajatella tällä tavoin. Siksi irti repäiseminen onnistuu vain niiden kohdalla, jotka elävät vaistomaisessa kapinassa kieltä vastaan. Se ei onnistu niiden kohdalla, jotka elävät kaikilla vaistoillain siinä laumassa, joka on luonut tämän kielen varsinaiseksi ilmaisukeinokseen."

-- Ludwig Wittgenstein, Georg Henrik von Wrightin kirjasta Minervan pöllö (1992)

"Wittenin ja säieteorioiden järisyttävä viesti on, että sekä aika että avaruus saattavat olla efektiivisiä kuvauksia. Kaikki, mihin arkikokemuksemme on meidät totuttanut, voi olla vain suttuinen, keskiarvotettu ja siksi epätäydellinen todellisuuden likiarvo. Kaikki paljastuu osiensa summaa vähäisemmäksi. Me elämme eräänlaisessa virtuaalimaailmassa jonka hahmot - aika, avaruus, hiukkaset - ovat vain karkeita, kömpelöitä vastineita todellisuuden perimmäiselle kudelmalle."

-- Kari Engvist: Olemisen porteilla (1998)

"Brahms tulkitsi usein toisten lausunnot negatiivisesti jo etukäteen eikä selvittänyt syntyneitä väärinkäsityksiä -- kuten Herzogenbergien tapauksessa; sen sijaan hän uppoutui kiduttavaan katkeruuteen. Hän paisutteli pieniä konflikteja ja tuomitsi kanssaihmisensä usein loukkaavankylmästi, yrittämättä lainkaan keskustella heidän kanssaan. Kaikki nämä pienet ja suuret riitasoinnut olisivat purkautuneet varmasti toisella tavalla, jos hänellä olisi ollut rinnallaan nainen, joka olisi osannut käyttää rakkautta ja naisellista diplomatiaa vaikeissa tilanteissa. Mutta niin pitkälle Brahms ei päästänyt asioita milloinkaan. Hän tsi ihmisiä -- ja pakeni heitä."

-- Verlag, Erika Klopp: Johannes Brahms (1983)

92. Teeskentely on pahasta kaikissa muissakin asioissa -- se tekee mahdottomaksi ratkaista, mikä on totta, ja vääristää tämän -- mutta eniten se on ristiriidassa ystävyyden kanssa. Se näet tuhoaa totuuden, jota ilman ystävyyden nimellä ei ole mitään merkitystä. Sillä kun ystävyys perustuu siihen, että useammat sielut ikään kuin liittyvät yhdeksi, kuinka tämä voi tapahtua, jos ei edes erikseen jokaisen sielu pysy aina yhtenä ja samana vaan muuttaa, vaihtelee ja muuntelee muotoaan?

-- Cicero, Marcus Tullius: Ystävyydestä (44 eaa.)

"Dostojevskin tyytymättömyys ei todellakaan ollut aiheetonta. Sattumalta kävi näet ilmi, että aviopuolisoiden kirjeenvaihtoa oli tarkkailtu aina vuoteen 1875 saakka. Kirjeet kulkivat siis Staraja Russan poliisin käsien kautta; Dostojevski sai vasta 1880 tietää, että sensurointi oli päättynyt viisi vuotta sitten, huomauttaa Belov Annan muistelmiin uittamissaan kommentaareissa. Dostojevskia siis tarkkailtiin pitkään, ikään kuin rangaistusvuosien viimeisinä jälkimaininkeina."

-- Othman, Hans: Dostojevski ja todellisuus (1987)