1 Johdanto

2 Tietojärjestelmät

2.1 Mitä ovat tietojärjestelmät

2.2 Esimerkkejä tietojärjestelmistä

3 Tiimitoiminta

3.1 Mitä yhteistä on tiimillä ja tietojärjestelmällä?

3.2 Hajahuomioita tiimitoiminnasta

3.3 Sopivan tunnelman hakemisesta ja itsenäisestä työskentelystä

1  Johdanto

Ohjelmistotuotannon perusteet -kurssi meni erään toisen kurssin kanssa päällekkäin lukukauden toisella periodilla, joten kirjoitin korvaavana suorituksena kurssimateriaalin määrittelemän aihepiirin pohjalta oman näkemykseni ohjelmistotuotantoon ja tietojärjestelmiin. Kirjoitus koostuu alunperin kahdesta hieman eri aiheisesta osasta, joista tässä selkeyden vuoksi tiimitoiminta omanaan.

3  Tiimitoiminta

3.1 Mitä yhteistä on tiimillä ja tietojärjestelmällä?

Jos tietojärjestelmää kävisi tarkastelemaan joku siihen aiemmin tutustumaton, häneltä kestäisi pitkään ennen kuin hän saisi hyvän tuntuman siihen. Yhdeltä istumalta hän ei sitä oppisi, sillä välillä täytyisi antaa mielen jäähtyä, antaa ajatusten hautua. Muutoin hän kadottaisi otteen siitäkin osasta, jonka vielä hetki sitten koki hallitsevansa hyvin.

Tiimikin voi olla niin suuri, ettei edes yksittäinen tiimin jäsen hahmota sitä kuin lähinnä siinä määrin kuin jonkin tehtävän suorittamiseksi on tarpeen. Teoriassa helpointa tiimin toiminnan hahmottaminen on silloin, kun tiimin jäsenellä on yksiselitteinen rooli tuossa tiimissä, joka ei mene limittäin tai päällekkäin jonkun toisen tiimiläisen roolin kanssa. Teoreettisen ideaalissa tapauksessa rooli ja siihen liittyvä titteli asettaisivat selvärajaisen työnkuvan, joka olisi sellaisenkin ihmisen oikein ymmärrettävissä, joka ei yleensä tuon tiimin kanssa asioi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tiimin koostumuksen hahmottamisen helppous ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen tiimin toiminnan jouhevuuden suhteen. Tietojärjestelmäkin voi perusarkkitehtuuriltaan olla vaikka pyramidin mallinen hierarkinen rakennelma, joka koostuu helposti vaihdettavissa olevista komponenteista ja moduuleista, mutta ei tämä välttämättä siitä optimaalisesti toimivaa tee.

Komponenttien toimintaa on helmompi mallintaa ja ennakoida kuin ihmisten, vaikka molemmat tapaavat toimia sekä kaltaisistaan riippumatta, että ajoittain kaltaisistaan riippuvaisina. Ihmiset tapaavat suoriutua samoista asioista eri tahtia, eikä ole niinkään todennäköistä, että esim. suunnittelijaksi roolitettu ehtisi aina kehittämään toteuttajalle jotain toteutettavaa. Ihmisillä on eri syistä koostuvia ja ja eri lähteistä peräisin olevia taipumuksia ja mieltymyksiä suorittaa työtehtäviään, mikä on myös eräs inhimillisyyden merkki.

Suoritukseen vaikuttavia tuntemuksia muokkaavat ja niihin vaikuttavat työtilojen olemus ja viihtyisyys, työpäivän aikaiset tapahtumat, sekä joskus jopa ihan pikkuasiatkin kuten vääränlaisen ilmeen näkeminen jossain kriittisessä kohdin työsuoritusta. Tosin, sitä voi pitää jonkinlaisena mietona hälytyssignaalina jonkin seikan korjaustarpeesta, jos tiimiläisen työsuoritukseen kovin herkästi pikkuseikat vaikuttavat.

Tietojärjestelmänkin komponentit voivat kaivata parempia olosuhteita, ainakin siinä määrin kuin komponentit tai tietojärjestelmä itse kykenevät kaipuuseen.

Tiimeillä on taipumusta olla sitä tapaa itseorganisoituvia, että ne pyrkivät tahtomattaankin jonkinlaiseen konsensukseen tiimikoostumuksen suhteen, mutta suuren tiimin tapauksessa tämä konsensus on usein harhaa, sillä mitä enemmän on variaabeleita, sitä vaikeampaa ja aikaa vievempää niitä on sovittaa yhteen. Tästä seuraa, että konsensukseen pääsyn jälkeenkin voi edelleen tuntua siltä, että jotain pitäisi vielä muuttaa.

 

3.2 Hajahuomioita tiimitoiminnasta

a) Kozlozskin ja Ilgenin (2007) The science of Team Success -artikkelin mukaan: ”Eräs tärkeimmistä asioista, joita tiimi tuo tehtävälle, on se, mitä sen jäsenet ajattelevat, mitä he kantavat mielessään. Tämä tieto voi sisältää joidenkin työkalujen mestarillisen hallinnan, sekä kattavan ymmärryksen käsillä olevasta tehtävästä ja sen päämääristä. Osa tietoudesta voidaan jakaa kaikkien tiimin jäsenten kesken, osan ollessa yksittäisten jäsenten omaa erityistietoutta. Kyky päästä käsiksi tähän tietoon, käsitellä ja jakaa sitä, on eräs onnistuvien tiimien piirteistä.”

b) Erään – nimeämättömän – asiantuntijan mukaan bioteknologia-alalla tyypillinen piirre on, että neljä viidestä tärkeimmästä keksinnöstä on tehty pienehköissä 3 – 30 henkilöstä koostuvissa ryhmissä (Mannermaa 2004, 166). Tämä pitänee paikkansa monella muullakin alalla. Näiden x-tiimien (Ancona ja Bresman 2007) ei myöskään tarvitse itse osata kaikkea, vaan hyvin toimiva hallinto järjestää tarpeen vaatiessa yhteydet muihin verkostoihin, joilla on omaa erityisasiantuntemusta.

c) Ruuvien ja muttereiden ymmärryksen lisäksi, missä tahansa projektissa, eräs kognitiivinen vaikutus tiimin tehokkuuteen on tehtävän kiireellisyys, sekä tiimin tehtävän tai strategian olemassaolon välttämättömyys – jotakin jota psykologit kutsuvat tiimi-ilmastoksi (team climate) (Kozlozski ja Ilgen, 2007). Samaisen artikkelin mukaan, tiimin jäseniä ja heidän esimiehiään kytkee yhteen myös emotionaaliset tekijät. Jaettu positiivinen asenne voi vähentää tiimistä poissaoloja ja vähentää todennäköisyyttä, että joku jäsenistä jättää ryhmän.

d) Eräs esimerkki onnistuneesta tiimittämisestä on löydettävissä Googlesta. Toinen Googlen perustajista, Larry Page, lupasi itselleen, että itsekseen työskentelyn sijaan, että työllisti ihmistiimejä auttamaan siirtämään ideat todellisuudeksi, ammentamalla muiden ihmisten kyvykkyydestä ja intohimosta (Ancona ja Bresman 2007). Heidän ideansa, intohimonsa ja kyvykkyytensä eivät ole valjastettu vain teknologian alalla, vaan myös markkinoinnissa, myynnissä, finanssiasioissa, hallinnossa, ja muilla alueilla, joilla tämän päivän yrityksen täytyy olla etevä onnistuakseen.

e) Edelleen, on tärkeää, ettei tiimiä hallitseva taho anna periksi houkutuksilla lastata enempää työtä tiimin jäsenten niskaan kuin on suotavaa. Se johtaa erittäin suurella todennäköisyydellä kyynisyyteen, projektin epäonnistumiseen tai jonkun jäsenen ylikuormittumiseen ja loppuun palamiseen (Ancona ja Bresman 2007).

 

3.3 Sopivan tunnelman hakemisesta ja itsenäisestä työskentelystä

a) Musiikin saralta löytyy useitakin intohimoisesti työhönsä suhtautuneita, joiden työskentelyprosessit saattoivat olla vuosien ja jopa vuosikymmenien mittaisia. Teoksia, jotka saatettiin alulle, muuteltiin työskentelyprosessin edetessä monta kertaa, ja niitä kokeiltiin toistuvasti vielä senkin jälkeen, kun ne olivat valmiit. Eräs näistä paljon malttia omanneista henkilöistä oli Johannes Brahms. Hänellä oli myös tapana etsiytyä sellaiselle seudulle, joka vastasi sitä tunnelmaa, jollaista hän oli musiikkiinsa hakemassa:

”Kaikki nämä vaikutelmat tihentyivät atmosfääriksi ja imeytyivät hänen olemukseensa ilmaantuakseen sitten taas jonkin sävellystyön yhteydessä muistumina, jotka sulautuivat hänen omiin ideoihinsa.” (Klopp 1983, 27)

b) Toinen suuri nimi samalta alalta on Beethoven. Hänenkään ei voi sanoa olleen tiimityöläinen, mutta intohimoa tekemistään kohtaan hänellä kyllä oli:

”Beethoven onnistuu hallitsemaan laaja-alaisen rakenteen – joka on myös draamallisesti rytmitetty – ottamalla huomioon kaikki musiikin aspektit, pienet ja suuret. Rakenteen hallitseminen ei sujunut häneltä vaikeuksitta, vaan hän joutui jopa hillitsemään luontaista sujuvuuttaan. Beethovenin luonnoksista käy ilmi, että hänellä oli syntymässä olevassa teoksesta kokonaisnäkemys, jota hän kypsytteli useita vuosia. Hän olisi voinut säveltää teoksen heti, mutta tulos ei olisi vastannut hänen tiukkoja vaatimuksiaan. Sen sijaan hän kypsytteli ideaa tehden karkeita luonnoksia ja muokaten ne sitten plastisiksi teemoiksi, jotka kuulostavat niin spontaaneilta. Hän luonnosteli suunnitelman kokonaisista osista, muokkasi yksityiskohtia, ja kirjoitti koko partituurin vasta sitten, monien mielenmuutosten jälkeen. Beethovenin luonnokset ovat yksi laajimmista ja yhtenäisimmistä dokumenteista, joita sävellystyön vaiheista on olemassa. Ei pidä kuitenkaan olettaa, että hänen työskentelytapansa olisivat yhtään tavanomaisempia kuin hänen sävellyksensäkään.” (Rushton 1992, 119)

c) ”En ole nopeaälyinen, enkä nokkela kuten monet älykkäät miehet, esimerkiksi Huxley. Olen siksi huono kriitikko: artikkeli tai kirja herättää yleensä ensi lukemalta ihailuni, ja vasta melkoisen pohdinnan jälkeen havaitsen sen heikot kohdat. Kykyni seurata pitkää ja puhtaasti abstraktia ajatuskulkua on hyvin rajallinen, enkä siksi olisi koskaan onnistunut metafysiikassa tai matematiikassa. Muistini on laaja mutta hatara: yleensä se varoittaa minua kertomalla epämääräisesti että olen havainnut tai lukenut jotain mikä on ristiriidassa juuri tekemäni johtopäätöksen kanssa tai sitten tukee tätä päätelmää, ja jonkin ajan kuluttua saatan yleensä muistaa, mistä etsiä auktoriteettiani. Muistini on eräässä mielessä niin heikko, että en koskaan ole pystynyt muistamaan muutamaa päivää kauempaa ainoatakaan vuosilukua tai runonsäettä. Jotkut arvostelijoistani ovat sanoneet että olen hyvä havaintojen tekijä mutta minulta puuttuu päättelykyky. En usko että tämä voi pitää paikkaansa, sillä Lajien synty on yhtä pitkää päättelyketjua alusta loppuun, ja se on vakuuttanut useita eteviä miehiä. Kukaan ei olisi voinut kirjoittaa sitä täysin vailla päättelyn taitoa. Oivalluskykyä ja tervettä järkeä minulla on kohtalaisesti, sen verran kuin kenellä  hyvänsä menestyvällä lakimiehellä tai lääkärillä tulee olla, mutta tuskin paljon sen enempää.” (Darwin)

 

 

Lähteet

Ancona, Deborah ja Bresman, Henrik. 2007. The X-team. World Business 2007(11).
Darwin, Charles. Charles Darwin: elämäni. Suom. Anto Leikola. Oulu: Pohjoinen.
Klopp, Erika V 1983. Johannes Brahms. Suom. Seppo Heikinheimo. Rajamäki: Hellas-piano.
Kozlowski, Steve WJ ja Ilgen, Daniel R. 2007. The science of Team Success. Scientific American 2007, Vol 18 no 3.
Mannermaa, Mika 2004. Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. Porvoo: WSOY.
Rushton, Julian 1992. Klassismin musiikki – Gluckista Beethoveniin. Kuopio: Puijo.